Sielun uudestisyntyminen

Lapsuudesta lähtien minua vaivasi kysymys: "Miksi syntynyt henkilö on todella kuolema? Onko se todella kuolema? Onko se todella niin käsittämätön monimutkainen ja yksinkertainen organismi samaan aikaan, jossa kaikki on läheisessä yhteydessä toisiinsa, onko se vain katoamassa?" Lapsena minusta tuntui, että ihmiset viettävät henkensä tyhmillä asioilla. Ja he näyttivät typeriltä, ​​koska tärkein tulos (mielestäni heidän olisi pitänyt olla kuolemattomuus) kukaan ei ole vielä saanut. Minusta tuntui, että jonnekin oli huijata, mutta en voinut ymmärtää, koska tällaisen monimutkaisen kysymyksen vastaamiseen tarvittavaa tietoa ei ole. Nyt näen selvästi, että lapsuuteni ajatukset olivat kaukana lapsellisista. Tuhansien vuosien ajan monet ovat yrittäneet ainakin lähestyä ratkaisua, ja vain harvat ovat onnistuneet, mutta vain lähestyneet. Niin on tämä kuolemattomuus, onko mahdollista toivoa, että jonain päivänä ihmiskunta lopettaa haun ja elää ikuisesti?

Ihminen ja sielu

Minusta tuntui, että kuolemattomuuden on välttämättä oltava ainakin palkkana. Muuten se osoittautui epäloogiseksi: olet johtanut vanhurskaaseen elämään - et ole vihainen, et ole riitelemässä kenenkään kanssa, et tuomitse, et tappaa, et varastaa, autat vanhempia, kunnioitat Jumalaa - kuolet, jos rikkot kaiken tämän - kuolet, jos rikkot kaiken tämän - kuolet myös! Joten miksi sitten pitää nämä käskyt, pelkää murtaa jotain? Loppu on edelleen yksi. En jakanut ajatuksiani kenellekään, mutta se oli kohtuutonta uskoa avoimesti Jumalaan lapsuudessani, oli rakenneuudistus, eikä ennen sitä. Nyt on ilmeistä, että sielu puhui minussa, ikään kuin se rohkaisi minua unohtamaan jotakin, ja tämä ei ole ilmeinen. Yleensä henkilö itse etsii tietä sielulleen, ja minulla oli päinvastainen. Lasten aivot eivät löytäneet yhtä palapeliä, muuten olisi ollut olennainen kuva: henkilö ei ole vain ruumis, vaan myös sielu. Meidän sielumme elää kehossa, kun olemme täällä maailmassa. Ja että kuolema, joka on keholle väistämätön, vapauttaa vain sielun! Kaikki putoaa paikalleen, koska kuolemattomuus on edelleen olemassa, ja ihmiset elävät sen löytämiseksi. Mutta miten ihminen asuu, määrittää, mitä palkkio hän saa.

Todellisen polun löytäminen

Vähitellen lapseni kysymys lakkaa pyörimästä päätäni, muut huolet ilmestyivät, aikuisten elämä, perhe, työ - milloin muistaa sielusta? Ja miksi? Kaikki elävät näin, koska emme tiedä vastauksia, mikään ei tee Jumalalle vihaisuutta kysymyksiin. Mutta ei, ei, kyllä, ja jotain sisällä liikkuu: elokuva Matriisi toi minut takaisin lapsuudelleni, The Da Vinci -koodin, The Night Watchin. Kukaan ei halunnut keskustella tällaisesta aiheesta, he jakivat vain näyttökertojaan näyttelijöiden pelistä, elokuvan kohtauksista. Ja vain edessä vakavia vaikeuksia, ollessani umpikujaan, käännyin Jumalan puoleen. Oli ihmisiä, jotka vastasivat kysymyksiin, joista olin kiinnostunut, ja näen heidän elämäntapaansa oikean polun. Kun kaikki on kunnossa, emme tarvitse Jumalaa, me käytämme sitä vain taikasauvana: huonosti - apua, apua - parhaimmillaan, kiitos. Aluksi olen myös käyttänyt näin. Mutta vähitellen Jumala johti minut ymmärtämään, että päätelmät oli tehtävä. Ymmärsin, että voit elää joko Hänen tai ilman Häntä. Jos ilman häntä, sitten häntä vastaan. Ennen tätä jouduin johtamaan elämääni itse tekemällä kaiken "nenäni". Ja missä se johti? Tällaisessa pimeydessä, jossa valon raot eivät olleet edes siellä. Vaikka se tarkoittaa, että se oli vielä, kirjoitan siitä nyt.

Mikä estää elämästä Jumalan kanssa

Pelkoa. Pelko luopua tavanomaisesta elämästä pitää meidät lujasti lujasta, että vain epätoivo voi heikentää tai rikkoa tätä otetta. Pelkäät kaihtimet, henkilölle näyttää siltä, ​​että jos hän luopuu maailmasta, hän rajoittaa itsensä syntiin, että se on uskomattoman vaikeaa elää tarkkailemalla Jumalan Sanaa. Mutta mikä on pelko? Tämä on harhaa. Pelko syntyy, kun henkilö edustaa tulevaisuutta, mutta ei luota Jumalaan. Kun näennäisen kauhea tulevaisuus tulee, mitä pelkää? Se haihtuu, katoaa, koska todellisuudessa se ei ole siellä, se tuntui meille. Ajattelin myös niin, uskon myös, että Raamatun mukainen elämä ei ole elämä ollenkaan, vaan olemassaolo, koska on olemassa pelkkiä rajoituksia. Sielu pyrki taivaaseen, ja mieli pysyi maan päällä, kunnes he tulivat yhteiseen nimittäjään. Tosiasiat, joihin mieli levätti, vahvistivat sydämen arvaukset, ja kaikki epäilyt hävisivät. Minusta tuntui siltä, ​​että ilman lyhyitä hameita, juhlia, alkoholia, autoja, vaatteita oli vaikea olla olemassa, eli olemassa! Mutta nyt voin lopulta sujuvassa mielessä ja vankassa muistissa ilmoittaa, että olin aiemmin rajoittanut itseäni, rajoittanut kaiken, en asunut, mutta ollut olemassa! Ja tämä epiphany hengitti elämääni, todellista, jota en tiennyt, vain hämärästi arvata takaisin lapsuudessa. Ja olen niin varma tästä, koska sieluni on nyt rauhallinen, maailma on asettunut sydämeeni - kaikki tämä vakuuttaa minut menemään näin, Herran johdolla.

Osoittautuu, että olemme kaikki kuolemattomia. Miksi tarvitsemme kehoa, tätä maapäätä? Luoja jokaiselle meistä, joka on valmistanut elämää runsaasti, joka voi alkaa jo maapallolla. Raamattu on kehon käyttöohje. Ja tässä on, miten henkilö reagoi tähän ohjeeseen, määrittää hänen elämänsä, näkyvä ja näkymätön. On tärkeää ymmärtää, että Pyhä Raamattu kehottaa meitä tekemään sitä, mikä tuo meille todellista iloa, onnea, rakkautta. se, jolle ihminen luotiin. Elää ilman Jumalaa, sinun ei pitäisi luottaa Hänen palkintoihinsa. Jos olet edelleen loukkaantunut, epäilet epäilyksiä, olet hämmentynyt, älä anna masennuksen irti - se on sydämesi, joka yrittää tavoittaa sinut, avaa ovi, päästää elämään, anna sielusi uudestisyntyä! Uskokaa, Jumalan kanssa, ei pelottavaa, pelottavaa ilman Jumalaa!

Erityisesti womeninahomeoffice.com - Lyudmila